Unelmatyössä – Elina Pekkala

Tapaan Elina Pekkalan Helsingin kiistatta kauneimmalla alueella, Eirassa, sijaitsevassa Aula-työkodissa, joka järjestää työtä, työhönvalmennusta, toimintaa ja asumispalveluita kehitysvammaisille henkilöille. Aula-työkoti aloitti toimintansa joulukuussa 1950, mutta sitä ylläpitävä yhdistys oli siinä vaiheessa toiminut jo 16 vuoden ajan tehden kehitysvammaisten ihmisten elämää tutuksi Suomen kansalle ja päättäjille.

Elina tulee iloisena kättelemään ja kysyy, huomasimmeko piparin tuoksun alakerrassa. Siellä on leipomo, jossa taiotaan pullaa, leipää ja kuuluisia korppuja. Yläkerrassa on taitomo. Siellä kudotaan mattoja ja tehdään muitakin käsitöitä. Osan työpäivistään Elina työskentelee Aulassa.

Palkkatyötä Elina tekee Väestöliitossa. Hän on ollut siellä jo yhdeksän vuotta, eikä lähtisi ”kirveelläkään”. Väestöliitossa on hyvä ilmapiiri, sillä siellä on myös omaa rauhaa ja tilaa tehdä töitä. Päivät töissä kuluvat pyykkiä pesten, kahvia keittäen ja postituksen parissa. Parasta työssä ovat kivat ja ystävälliset työkaverit. On mukavaa, että työpaikka on kävelymatkan päässä kotoa. Omat hommat luonnistuvat niin hyvin, että nyt voisi olla uuden oppimisen aika – esimerkiksi sisäisen postituksen hoitamisen ja kaupassa käynnin.

Aikaisemmin Elina on ollut töissä Vallilan valmennustyökeskuksessa ja Alepassa. Nykyisen palkkatyönsä hän sai Aula-työkodin kautta. Elina on opiskellut Helsingin Diakoniaopistolla vuoden mittaisen työhön valmentavan kurssin. Se oli antoisaa ja mieluista – niin kivaa, että sinne olisi voinut jäädä asumaan. Sen lisäksi Elina on opiskellut ruuanlaittoa ja siivousta Järvenpään kotitalouskoulussa ja Roihuvuoren ammattikoulussa. Elina nauraa, että kotona siivoaminen ja ruuanlaitto ei silti aina houkuttele. Mieluummin hän kuuntelisi Samuli Edelmannia, viettäisi aikaa perheensä kanssa tai laskettelisi.

Kehitysvammaisten henkilöiden voi olla vaikeaa löytää sopivaa työtä. Töihin haluavia Elina rohkaisee ottamaan yhteyttä työvalmentajiin. Kannattaa opiskella, olla rohkea ja kokeilla uusia asioita.

Kuvat: Ville Paakkari

http://www.aula-tyokoti.fi

Kirjoitus on osa Myö Hostellin sarjaa Unelmatyössä, jossa kerromme työelämän rajojen rikkojien inspiroivia tarinoita.

Unelmatyössä – Maija Mattila

Tämän vuoden syyskuussa New Yorkin muotiviikkojen catwalkilla käveli Madeline Stuart, maailman ensimmäinen ammattilaismalli, jolla on Downin syndrooma. Suomestakin löytyy samankaltainen talentti: Maija Mattila haluaa seurata Madelinen esimerkkiä ensimmäisenä suomalaisena mallina, joka ei anna Downin syndrooman seistä mallihaaveidensa tiellä. Hänen unelmansa on jo ottanut siivet alleen, ja takana on useampi kuvauskeikka.

Maijan matka mallimaailmaan on ollut seikkailu. Hänen äitinsä Anna-Erika Mattilan mukaan Maijalla on ollut mallien ”muuvssit” hallussa jo pienestä pitäen. Kuitenkin nähdessään Maijan ensimmäistä kertaa ammattikuvaajan edessä Anna-Erikakin hämmästyi, kuinka luonnollisesti ja taitavasti Maija esiintyi kameralle.

 
Maijan Facebook-sivulla on kuvia iltapukujen sovittamisesta, Robinin kainalossa poseeraamisesta ja keilaamisesta Kummien kanssa. Siellä on myös Maijan mallikuvausten satoa. Kun jotakin tavoittelee tosissaan, yleensä siihen löytyy keinot – joskus yllättävistäkin paikoista. Ensimmäisen kuvauskeikkansa Maija sai äitinsä koirapuistokaverin kautta. Sen jälkeen hän on päässyt esimerkiksi Kioski-ohjelmaan ja Radio Aallon haastatteluun. Erityiskiitoksia naiset lähettävät ihanien toimittajien ja kuvaajien suuntaan. Myös kuvausvaatteita lainatessa vastaanotto on ollut ilahduttavaa. Moni on halunnut antaa vaatteita mielellään juuri Maijan kuvauksia varten.

Malliksi Maija haluaa, koska pitää esiintymisestä ja ihmisten kanssa keskustelusta. Tulevaisuudessa hän tahtoo perustaa mallitoimiston ja suunnitella vaatteita. Unelmat saivat alkunsa YouTuben mallivideoista ja Huippumalli haussa -ohjelmasta. Niiden inspiroimana hän myös alkoi harjoitella catwalk-kävelyä. Taannoiset TV-tähdet, Huippumalli haussa -sarjan Polina Hiekkala ja Idolsin Ari Koivunen motivoivat Maijaa tanssi- ja lauluharrastuksessa. Motivaatiosta unelmien saavuttamiseen kertoo myös se, että mallihaaveet mielessään Maija on laihduttanut 14 kiloa. Se onnistui syömällä terveellisemmin ja jättämällä herkuttelun vähemmälle.

Maija kertoo, ettei ole saanut negatiivisia kommentteja työstään. Koulussa kehutaan ja perhe kannustaa. Äidin mukaan lähipiiri ei aina ymmärrä sitä, että hän haluaa tukea Maijaa mallin uralla eteenpäin. Aiemmin Anna-Erika itsekin mietti, pitäisikö hänen yrittää hillitä Maijan innostusta. Pohdinnan lopputuloksena hän päätti kuitenkin keskittyä rohkaisemaan ja auttamaan Maijaa unelmiensa tavoittelussa, niin kuin hän on auttanut muitakin lapsiaan.

Maija itse ei malta odottaa tähteyttä. Asenne hänellä siis on kohdillaan. Unelmien saavuttaminen on mahdollista – ja jopa todennäköistä.

Malli: Maija Mattila
Kuvaaja: Marissa Tammisalo
MUAH: Jannica Stelander
Asu: Artistiasu
Hopeakoru: MOSH Jewelry

Kirjoitus on osa Myö Hostellin sarjaa Unelmatyössä, jossa kerromme työelämän rajojen rikkojien inspiroivia tarinoita.

Myö-tiimi kasvaa!

Hei!

Olen Petra, helsinkiläinen sosionomiopiskelija. Syksyn ajaksi pääsen seuraamaan tätä tarinaa läheltä: olen Myö Hostellin uusi työharjoittelija!

Syksyn harjoittelupaikkaa etsiessäni bongasin sattumalta Myö Hostellin joukkorahoituskampanjan. Tarmolla työstetty hanke ja siitä paistava innokkuus kutsuivat minua tutustumaan lisää. Tässähän yhdistyy monta hyvää asiaa: matkustelu, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja virkistävän vilpitön usko muutokseen. Laitoin viestiä Jennylle ja Maijulle, he näyttivät vihreää valoa ja täällä sitä ollaan.

On hienoa olla mukana perustamassa tätä uutta ja upeaa hostellia Helsinkiin. Samalla pääsen osaltani edistämään tasa-arvoa työelämässä – eli vaikuttamaan yhteiskuntamme todellisuuteen. Mikäs sen parempaa. En malta odottaa, että vieraat ympäri Suomea ja maailmaa pääsevät tutustumaan Helsingin elämyksiin tämä hostelli tukikohtanaan.

Mukana siis ollaan jouluun saakka!